Repovesi

IMG_3069Repoveden kansallispuisto sijaitsee Kouvolasta noin 55 kilometriä pohjoiseen. Matkaa esimerkiksi Helsingistä sinne on noin 190 kilometriä, ja matka taittuu vajaassa kolmessa tunnissa.

Oli lämmin ja aurinkoinen heinäkuinen keskiviikko. Saapuessani Lapinsalmen pysäköintialueelle vastassa oli täpötäysi parkkipaikka. Ensimmäistäkään paikkaa varsin isolla paikoitusalueella ei ollut vapaana, joten jouduin jättämään autoni tien varteen. Ellen ihan väärässä ole niin myös reittiliikenteen bussi oli samaan aikaan parkkipaikalla, nyt syyskuun puolella en enää löytänyt mikä bussi mahtoi olla kyseessä.

Parkkipaikan kulmassa on myös kioski josta saa jäätelöä, limonadia ja karkkia. Kioskista voi myös vuokrata kanootteja. Menomatkalla tyydyin vain vilkaisemaan kioskin tarjontaa ja suuntasin saman tien kohti puiston porttia.

IMG_3073Lähdin kiertämään Kaakkurin kierrosta vastapäivään, joten ensimmäinen etappi olisi Ketunlossi reilun kilometrin päässä lähtöpaikalta. Väkeä oli todellakin liikkeellä ja tuolla kilometrin matkalla vastaan tuli porukkaa tasaisena virtana. Ketunlossi on yksinkertainen lossi jossa vajaan sadan metrin matka taitetaan vetämällä vaijerista. Sain menomatkalla mukaani äidin lapsensa kanssa, ja vastarannalla odotti jo isompi poppoo lossia.

IMG_3076Lossilta muutama kilometri itään löytyy Määkijä. Kävin kurkkaamassa nuotiopaikan, joka niinikään oli täynnä kesäpäivän viettäjiä. Ihan nuotiopaikan vieressä on myös varauskota. Matkalla vastaa tuli monta päiväretkeilijäseuruetta ja kulkipa kanssani samaan suuntaan yksi retkivarustein varustautunut pariskuntakin.

Määkijästä eteenpäin meno rauhoittui selvästi. Vastaantulijoita tai samaan suuntaan kulkijoita tuli koko ajan harvemmin vastaan. Talaksessa oli yksinäinen retkeilijä pitämässä taukoa ja Tervajärven parkkipaikalla oli vain muutama auto. Kun olisi tämänkin tiennyt olisin lähtenyt täältä enkä Lapinsalmelta!

IMG_3090Tähän asti polku oli ollut tasaista jos kohta paikoin hieman juurakkoista. Tervajärven jälkeen reitti selvästi vaikeutui. Vastaan tuli kivikkoa, kalliota, kaatuneita puita ja muutama melko jyrkkä ylämäkikin. Ylhäältä oli kyllä hienot näkymät Tervajärvelle. Sulkusalmeen päin laskeuduttaessa meno kuitenkin taas rauhoittui ja polku oli jälleen tasainen ja maisemat metsäiset. Tervajärvi-Lojukoski -välillä ohitin vain yhden vanhemman pariskunnan.

Lojukoskella pidin pienen tauon, söin eväitä ja nautin kesäpäivästä. Lojukoskelta löytyy niinikään varauskota, vesipiste, nuotiopaikka ja huussi. Samaan aikaan paikalle tuli nuorempi pariskunta ja ohittamani vanhempi pariskuntakin sai minut kiinni. Ihan yksin ei siis missään vaiheessa tarvinnut olla kovin pitkiä aikoja kerrallaan.

IMG_3112Lojukoskelta matka jatkui kohti pohjoista. Tai olisi jatkunut mutta hetken huumassa lähdin seuraamaan kohti Kuutinniemeä kulkevaa polkua ja kesti tovin ennen kuin tajusin kääntyä takaisin. Matka siis jatkui kohti pohjoista kovapohjaista metsäautotietä pitkin. Viimein tieltä pääsi jälleen polulle kohti Kirnukangasta. Edessä oli taas jyrkkää nousua joka palkittiin näköalalle pienelle lammelle. Nousun jälkeen oli luvassa alamäki, tällä kertaa rappuset alas kapeaan solaan kallioiden keskelle. Solan keskellä virtasi puro ja jylhät kalliot olivat kyllä komeaa katseltavaa.

Vähän matkaa tästä vastaan tuli Kirnukankaan laavu ja nuotiopaikka. Alkoi olla jo myöhäinen iltapäivä ja paikalle olikin jo muutama telttakunta asettunut taloksi. Koska kello oli tuskin kuutta enempää päätin jatkaa eteenpäin. Hieman Kirnukankaan jälkeen polku yhytti jälleen metsäautotien jota pitkin reitti kulkikin aina Saarijärvelle asti.

Saarijärvellä on myös paikoitusalue ja polun (tai siis tien) varressa oli jonkinlainen huoltorakennus, kaivo ja huussi. Vähän Saarijärven jälkeen poikkesin tieltä oikealle kiertämään Tolosen, pienen lammen. Tulihan siitä hieman lisää matkaa mutta mitään mainittavaa ei tuolle kierrokselle mahtunut.

Kun Tolosen kierros liittyi takaisin Saarijärveltä tulevalle tielle päätin että Sukeltajanniemi saa olla yöpaikkana. Niemeen päästyäni ehdin jo tovin katua päätöstäni, nuotiopaikan välittömässä läheisyydessä oli kolme telttaa ja väkeä riitti nuotiopaikalla. Kävi ilmi että paikalla oli kolme miestä runsaiden lapsikatraidensa kera. Koska ei huvittanut enää lähteä edemmäs tyydyin kohtalooni ja heitin oman leirini pystyyn (kts. Fjällräven Abisko 1).

IMG_3159Ilta meni kuitenkin ihan leppoisasti nuotiolla makkaraa paistellessa, ja sainpahan viimein ne rinkassa kulkeneet pari oluttakin nautittua tummuvassa kesäyössä. Myötäpäivään kiertävät kertoivat käärmehavainnoistaan. Olin jo edellisellä Repoveden reissulla oppinut että käärmeitä ei näistä maisemista puutu. Jännityksellä jäin odottamaan seuraavaa päivää..

Aamulla keittelin puurot ja join kahvit ja lähdin jatkamaan matkaa. Edellisillan käärmetarinoiden jälkeen vahtasin jatkuvasti mihin jalkani laitan. Myös maasto muuttui kivikkoisemmaksi ja muutama hakkuuaukeakin tuli vastaan. Valkjärvelle oli rakennettu hieno iso pytinki jonkinlaiseksi leirikeskukseksi. Paikka oli yhtä kamojaan pakkailevaa telttaseuruetta lukuunottamatta tyhjä.

Valkjärvestä puolitoista kilometriä eteenpäin polkujen risteyksessä päätin jättää Tolosen kierrokseen pettyneenä Olhavanlammen kierroksen väliin ja suuntasin suoraan etelään kohti Olhavanvuorta. Näköalat eivät nyt ihan kauhean kaksiset olleet (metsää, metsää), eikä vuoren päällä näkynyt edes kiipeilijöitä.

IMG_3172Jatkoin Olhavanvuorelta suoraan kohti Kuutinkanavaa, olin jo edellisellä reissulla käynyt Karhulahdessa eikä nyt huvittanut tehdä kierrosta sen kautta. Niinikään Mustalamminvuori jäi väliin, oli liian kuuma tehdä ylimääräisiä kapuamisia. Viime käynnillä Karhulahden ja Kuutinkanavan välillä tuntui luikertelevan kaikki Suomen käärmeet, mutta nyt en nähnyt ensimmäistäkään. Hieman ennen Kuutinkanavaa hukkasin reittimerkinnät ja tein jälleen ylimääräisen lenkin.

Kuutinkanavalla pidin taas vähän pidemmän tauon. Paikalla oli muutama muukin seurue. Mieleen jäi erityisesti nainen joka lakkaamatta jauhoi työasioitaan kovaan ääneen keskustelukumppanilleen, joka siis ei juurikaan ehtinyt väliin sanomaan mitään. Toivottavasti tuokin malttoi edes hetkittäin muistaa nauttia myös luonnosta ja sen hiljaisuudesta.

IMG_3188Kuutinkanavalta paluu kohti Lapinsalmea oli edellispäivän käänteinen toisinto. Mitä lähemmäs Lapinsalmea pääsi sitä enemmän polulla liikkui väkeä. Katajajärvellä oli iso seurue paistamassa makkaraa, ja siitä eteenpäin vastaantulijoita oli tasaisena virtana. Kuutinkanavan ja Lapinsalmen välinen reitti onkin enemmän leveä valtaväylä kuin metsäpolku.

IMG_3203Harmillisesti myös Katajavuori jäi väliin, oli enemmän hinku takaisin autolle kuin maisemia katsomaan. Viime kerralla siellä käydessäni näköalat olivat kyllä koko Repoveden parhaat. Lapinsalmi oli jälleen täyteen ammuttu, ja riippusillasta selvittyä vastaan tuli ihmisiä släbäreissä ja havaijipaidoissa. En jotenkin kuulunut joukkoon rinkka selässä ja vaelluskengät jalassa…

Parkkipaikalle päästyäni palkitsin itseni jäätelöllä ja limpparilla kioskista. Autoja oli lähes yhtä paljon kuin edellispäivänäkin. Repovesi on varsinkin kesäisin hyvällä kelillä todella suosittu paikka. Se on myös melko pieni ja yli viikonlopun patikointia siellä ei ehkä saa aikaiseksi. Paikoitellen sieltä kuitenkin löysi oman rauhansa ja pystyi nauttimaan luonnosta, metsälammista, poluista ja metsäisistä näköaloista. Reitti oli pääsääntöisesti hyvin merkitty, mutta varsinkin polkujen risteyksissä saa olla tarkkana että lähtee oikeaan suuntaan. Repovedelle on helppo tulla, ja huussit ja polttopuut ovat kunnossa joten siellä on myös todella helppo olla. Eikä ole liian kaukana jos asuu Etelä-Suomessa. Suosittelen.

Kartat, kulkuyhteydet ynnä muut:
Luontoon.fi/repovesi

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *